tiistai 11. marraskuuta 2014

Kuin kuu ja tähdet aamua

Musa-asiaa!

Musiikkilukiolaisena musiikki on päivittäin isossa roolissa mun elämässä. Musiikkimaku on itselläni todella laaja (70-luvun rockista Beethoveniin), mutta nyt erityisesti haluaisin puhua kristillisestä musiikista. Gospelmusiikista, hengellisestä musiikista, ylistysmusiikista.

Lähdetään siitä, että ensimmäinen kosketus hengelliseen musiikkiin oli koulussa ja joulukirkossa lauletut virret, sen jälkeen riparin punainen nuoren seurakunnan veisukirja. Punaisessa laulukirjassa on jotenkin valtava nostalgia- ja tunnelataus, pidän siitä aina :D Mutta Elämän siiville-kirja on sisällöltään parempi. Näiden kirjojen lauluja soittelen miltei päivittäin pianolla. Riparit ei olisi mitään ilman niitä. Suosikkilaulut ovat valikoituneet ihan sen perusteella että niihin liittyy erityisiä muistoja. Näitä ovat esimerkiksi Kirkossa, Kuljeta ja johda, Halleluja tunnet sydämeni ja Herra on minun paimeneni.

Parhaita suomalaisia tämän genren yhtyeitä on kyllä Exit ja Idän ihmeet :)

Exit - Jumalan hullut



Tänne saakka on tultu Hänen voimassaan
Huomispäivästä vielä en tiedä
Kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan
Vieköön hän minne tahtoo vain viedä

Idän ihmeet - Pallomerimies


Kuinka olla pallomerimies, karkkibussikuski, rakkauden kuriiri
Jos ei linnakkeensa huipulla villinä liehu laupeuden viiri
Saanko olla karusellikundi, hiekkalinnan herra, käpylehmäfarmari
Kuinka nuhjuiseen sydämeen löytyy lapsen kaltainen sankari

Ulkomaisista yhtyeistä tähän mennessä vain Hillsong on tehnyt vaikutuksen

Hillsong - Mighty to save



Saviour, He can move the mountains,
My God is mighty to save,
He is mighty to save.

Forever, Author of salvation,
He rose and conquered the grave,
Jesus conquered the grave

Hengellinen musiikki ei korvaa Raamatun Sanaa, mutta ainakin itseäni se auttaa kummasti pysymään yhteydessä Jumalaan. Kun kuuntelen koulumatkoilla hengellistä musiikkia, ajatukset kääntyvät hyvään ja rauhoitun ajattelemaan ja rukoilen. On hyvä aloittaa päivä ylistysbiisillä :)

Päätin muuten opetella Isä meidän-rukouksen englanniksi.

Our Father in heaven,
Hallowed be your name.
Your Kingdom come, 
Your will be done, 
On earth as in heaven
Give us today our daily bread.
Forgive us our sins,
As we forgive those who sin against us. 
Lead us not into temptation, 
But deliver us from evil. 
For the kingdom, 
The power and the glory are yours. 
Now and for ever.
Amen.


lauantai 11. lokakuuta 2014

Yksi, Pyhä, yhteinen

Yhteinen rukous

Kesällä ja kesän jälkeenkin mulla oli pitkään jakso, jonka aikana olin hukassa. Jumalasuhde väistyi, rukoilu oli pinnallista ja usein unohtui. Epäilin hetken ajan jopa Jumalan olemassaoloa, koska en vain tuntenut niin voimakasta Hengen läsnäoloa kuin mitä muut tuntuivat hehkuttavan. Ajattelin, että joko minä en ole Jumalan valittu tai sitten koko Jumalaa ei ole. 
Avain tässä tilanteessa oli ehdottomasti uskovien yhteys. Muiden toivo tarttui myös muhun. Viimeinen solmu avautui, kun elämä ei enää mennytkään niin myötätuulessa ja jouduin itse aidosti tulemaan rukouksessa Jumalan eteen ja avata sydämeni Hänelle. Ei se joutumista todellisuudessa ole, vaan etuoikeus, mutta olin niinkin hakoteillä, että tarvitsin vähän kolhuja ymmärtääkseni kääntyä Herran puoleen. En epäile lainkaan, etteikö Jumala olisi tarkoituksella kääntänyt katseeni Häneen vastoinkäymisilläni ja uskovien ystävien tuen avulla. Hän tuntee meistä jokaisen, ja ilmeisesti senkin että eräät (kuten minä) tarvitsevat joskus opetuksen vaikeimman kautta.



Oon saanut kokea valtavaa armoa ja hyvyyttä viime aikoina. Pientä kompastelua matkalla on ollut niin oman itseni kanssa, kuin eräässä mun elämän tärkeimmistä ihmissuhteista. Rohkaistuin raamiksessa pyytämään yhteistä rukousta mua vaivaavalle asialle ja kas kummaa, samana päivänä tän raamiksen jälkeen sain rukousvastauksen. En tiedä miksi vasta sen jälkeen kun oltiin yhdessä rukoiltu, olinhan rukoillu yksin aiemmin asian puolesta paljon. Tää tapaus kuitenkin rohkaisi mua jakamaan mun mieltä painavia asioita. Parissa kohtaa Raamatussa kehotetaankin rukoilemaan yhdessä, ehkä tämä siis oli opetus ylhäältä. :)

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. (Ap.t. 2:42)

"Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään. (Matt. 18:19-20)

Myös Jeesus korostaa yhteisön tärkeyttä opettaessaan rukoilemaan "Isä MEIDÄN..." Tietysti myös toistemme rakastaminen onnistuu parhaiten silloin, kun yhteisö on tiivis ja voi jakaa myös syvällä olevat ilot ja surut. Ja kuten aiemmin sanoin, toisilta saatu toivo on jotain todella arvokasta ja lujittaa mun omaa uskoani valtavasti. En voi kylliksi kiittää kotipaikkakuntani uskovien nuorten porukasta, parempaan en voisi kuvitella. :)

Siunausta <3


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Tartu käteen Jumalan

Käytiinpä pieni keskustelu pelastumisesta aamuyöllä.

Törmäsin kysymykseen, jossa ihmeteltiin ristiriitaa niiden seikkojen välillä, että Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, ja että usko on Jumalan lahjoittamaa. Miksei Jumala siis yksinkertaisesti lahjoita uskoa kaikille?

’’Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.’’ - Ef. 2:8

Jumala on kutsunut meitä kaikkia. Hän tahtoo lahjoittaa meille itsensä ja pelastuksen. Hän lähetti Poikansa ja Poika lähetti seuraajansa levittämään ilosanomaa ja palauttamaan jokaisen eksyneen oikealle polulle. Uskoontulo on vastaus Jumalan kutsuun.

"Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi." - Room. 3:22-25



Synti repii meitä kauemmas Jumalan meitä kohti ojennetusta kädestä. Uskon lahja on edessämme, mutta siihen tarttuminen ei ole yksioikoista. Jokainen meistä on tekee syntiä, ja jo syntiinlankeemuksen vuoksi ansaitsemme paikkamme helvetissä. Silti Jumala on rakkaus ja haluaa jokaisen ihmisen yhteyteensä. Ei ole sellaista syntistä, jota Jeesus ei voisi pelastaa. 

Itsestäni tuntui ennen uskon lahjaan tarttumista siltä, että Jumalalle kelpaavat vain puhtaat ja täydelliset. Minä en. Muutoin Jumala olisi jo johdattanut minut uskoon.
Pian kuitenkin minullekin valkenivat Jeesuksen sanat:
"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."
Viimein ymmärsin, vaikkakin hitaasti, että lahja on ollut vierelläni koko ajan, mutta en ollut antanut sille huomiotani ja todella ottanut selvää Sanasta. Väittäisin, että maailma oli sumentanut mieleni. Ajattelin ennen olevani avoimin mielin kaiken suhteen. Olin kuitenkin jatkuvasti ohittanut Jumalan. Kun kiinnostuin siitä, mitä Jumalalla on meille sanottavanaan, aloin ymmärtää mitä avarakatseisuus on.

Lahja on siis jo annettu. Käsi on ojennettu sinua kohti vetämään sinut kadotuksesta kotiin. Tartuthan siihen? :)

 ”"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.”" Joh. 1:12



Tartu käteen Jumalan, tartu siihen mikä kestää
Astu kalliolle, joka pettää ei voi
Tartu käteen Jumalan, älä minkään anna estää
Kuule kuinka sydämesi sykkii ja soi
~ Tartu käteen Jumalan - Pekka Simojoki

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Minä vain

Lienee paikallaan ensin esitellä kirjoittaja.

Olen musiikkilukiossa opiskeleva nuori nainen. Kiinnostusta on vaikka mihin, mutta tällä hetkellä vapaa-aikani kuluu musiikin, seurakunnan nuorisotoiminnan, lukemisen ja luonnossa liikkumisen sekä valokuvaamisen parissa. Asun omillani, joten aina yhtä euforiset kotityöt kahmaisevat suuret määrät ajastani koulun ulkopuolella.

Pienet asiat kaunistavat elämääni. Vihreä tee, sävelten kokeminen eri väreinä pianoa soittaessa, bonsaipuu ikkunani alla, suklaan tuoksuinen huulivoide, perhe, korkokengät, disneyn prinsessaelokuvat ja valkoinen pieni kissa. Eikä vähiten oma kulta 

Tulevaisuudessa haluaisin harrastaa esimerkiksi tanssia, harpun soittoa, suunnistusta, piirtämistä ja Jumalan johdatuksen alla kulkua :)

Jumalan tahdon etsiminen ei ole kuitenkaan aina kuulunut elämääni. Usko alkoi herätä noin rippikouluiässä, kiitos Isän. Kiinteä seurakuntayhteys on syntynyt vasta viimeisen vuoden aikana, enkä voisi parempaa vakituista nuorteniltajoukkoa toivoa.

Suuria kysymyksiä on tässä elämäntilanteessa monta. Kantaako seurustelusuhde avioliittoon, löydänkö kutsumusammattini, kuinka alkaa hankkimaan toimeentulonsa itse, kuinka voin Jumalan tahdon mukaisesti olla mukana parantamassa maailmaa ja niin edelleen. Onneksi Herra pitää lapsistaan huolen!

Tervetuloa lukemaan blogiani! :)