lauantai 11. lokakuuta 2014

Yksi, Pyhä, yhteinen

Yhteinen rukous

Kesällä ja kesän jälkeenkin mulla oli pitkään jakso, jonka aikana olin hukassa. Jumalasuhde väistyi, rukoilu oli pinnallista ja usein unohtui. Epäilin hetken ajan jopa Jumalan olemassaoloa, koska en vain tuntenut niin voimakasta Hengen läsnäoloa kuin mitä muut tuntuivat hehkuttavan. Ajattelin, että joko minä en ole Jumalan valittu tai sitten koko Jumalaa ei ole. 
Avain tässä tilanteessa oli ehdottomasti uskovien yhteys. Muiden toivo tarttui myös muhun. Viimeinen solmu avautui, kun elämä ei enää mennytkään niin myötätuulessa ja jouduin itse aidosti tulemaan rukouksessa Jumalan eteen ja avata sydämeni Hänelle. Ei se joutumista todellisuudessa ole, vaan etuoikeus, mutta olin niinkin hakoteillä, että tarvitsin vähän kolhuja ymmärtääkseni kääntyä Herran puoleen. En epäile lainkaan, etteikö Jumala olisi tarkoituksella kääntänyt katseeni Häneen vastoinkäymisilläni ja uskovien ystävien tuen avulla. Hän tuntee meistä jokaisen, ja ilmeisesti senkin että eräät (kuten minä) tarvitsevat joskus opetuksen vaikeimman kautta.



Oon saanut kokea valtavaa armoa ja hyvyyttä viime aikoina. Pientä kompastelua matkalla on ollut niin oman itseni kanssa, kuin eräässä mun elämän tärkeimmistä ihmissuhteista. Rohkaistuin raamiksessa pyytämään yhteistä rukousta mua vaivaavalle asialle ja kas kummaa, samana päivänä tän raamiksen jälkeen sain rukousvastauksen. En tiedä miksi vasta sen jälkeen kun oltiin yhdessä rukoiltu, olinhan rukoillu yksin aiemmin asian puolesta paljon. Tää tapaus kuitenkin rohkaisi mua jakamaan mun mieltä painavia asioita. Parissa kohtaa Raamatussa kehotetaankin rukoilemaan yhdessä, ehkä tämä siis oli opetus ylhäältä. :)

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. (Ap.t. 2:42)

"Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään. (Matt. 18:19-20)

Myös Jeesus korostaa yhteisön tärkeyttä opettaessaan rukoilemaan "Isä MEIDÄN..." Tietysti myös toistemme rakastaminen onnistuu parhaiten silloin, kun yhteisö on tiivis ja voi jakaa myös syvällä olevat ilot ja surut. Ja kuten aiemmin sanoin, toisilta saatu toivo on jotain todella arvokasta ja lujittaa mun omaa uskoani valtavasti. En voi kylliksi kiittää kotipaikkakuntani uskovien nuorten porukasta, parempaan en voisi kuvitella. :)

Siunausta <3